Pääsipä tossa käymään niin, että totesin nykyään entiselle avopuolisolleni haluavani muuttaa suhteemme tilan kämppäkavereiksi. Suhde kuivui kokoon ja arki ei toiminut mitenkään päin.

Teoriassa toimii hyvin, käytännössä ainakin hiukan paremmin kuin lähtötilanne..

Toki tulee tapeltua huomattavasti vähemmän ja muutenkin tuntuu että sujuu huomattavasti paremmin kun on molemmilla omat huoneet ja yksityisyys.

Arki ei käytännössä muuttunut ollenkaan. Toinen osapuoli tosin on ajoittain hyvinkin ahdistunut, mutta ajan kanssa varmasti pääsee yli.

Itse taas vedän itseäni pohjattomaan suohon.

Pääsi nimittäin käymään niin, että ihastuin itseäni muutaman vuoden nuorempaan miehenalkuun, joka sitten kehuskeli naamakirjassa yhden yön kokemustaan.

Ai että tuntui kivalta.

Puhuttiin asiasta sitten myöhemmin, ja mies tuli siihen tulokseen ettei tainnut olla kovin järkevää, mutta ei kuitenkaan vielä tuolloin tiennyt tunteistani häntä kohtaan.

Käytiin siinä sitten molempien tunteita ja fiiliksiä läpi.

Silti tuntuu että tuun hajottamaan itteni vielä ihan huolella.

Kämppikselle en ole tästä uudesta suhteen alusta kertonut mitään.. ..vielä.

Saa nähdä mitä tää taas tuo tullessaan. Kevät on ihanaa aikaa. :)