Asunto löytyi, töitä ja päivähoitopaikka on ja kaikki alkaa olemaan aika hyvin reilassa taas.

Ennen joulua olisi tiedossa muutto uuteen asuntoon. Koosta johtuen lähetään koko konkkaronkka saman katon alle.

Ja onhan se toisaalta sitte taloudellisestikin kannattavaa ja helpottuu pojan haku ja vienti hoitoon.

Taloudellisesti siksikin, että taas on elatusmaksut saamatta, murh.

Eikä tarvitse pienen olla  niin pitkiä päiviä hoidossa.

Meille jää myös päivästä ja työvuorosta riippuen kummallekin omaa aikaa, muu aika menee sitten lapsen kanssa ja jos tarvis tulee ni keskenään omaa aikaa haetaan ulkopuolisen hoitajan turvin, kuten tähänkin asti.

Parin viikon päästä helpottaa siis kun ei olla niin tiiviisti käytännössä samassa tilassa koko ajan.

Ensimmäinen hammas puhkesi läpi muutama päivä sitten, nyt alkaa sitte hammaspeikkojen ahkera karkotus.

Huono puoli taas on se, että loput hampaat tekevät tuloaan ja pienellä on selvästi aika tukala olla.

Kääntöpuoli muutollakin, itse olen asiat omalta osalta hoitanut alusta loppuun jo, mutta mies ei.

En jaksa alkaa nalkuttaa, tehköön omaan tahtiinsa jos on tehdäkseen. Jos ei, oma on asiansa.

Huomenna on kuulemma tietokoneeton päivä. Saas nähdä taas. Onnea yritykseen jos kerran meinaa ne asiansa hoitaa kuten on puhunut.

Odotukset ei kovin korkealla ole kun ottaa huomioon, että istuu käytännössä koko sen ajan koneella jota ei nuku.

Tänään sitten pelaa yötä myöten myöhempään sovitusti, joka on ok.

Ihmettelen vaan, että miksi sitten pitää aamusta asti olla taas itse kotileskenä jos kerran menee pikkutunneille.

Niin monta asiaa, joita naisten aivot ei pysty käsittelemään kuten mies ajattelee.

Mutta meidät on tehty keittiöön lasten kanssa, eikös?