Tuli tossa taas mietittyä nuoruuden toilailuja.

Sosiaaliset suhteet, hyväksikäyttö, jatkuva valehtelu itseään kohtaan.

Koulukiusaaminen.

Sillon niitä ihmisiä piti parhaina kavereina ja kaiken anto anteeksi. koska pienessä koulussa ja pienellä paikkakunnalla ei oikeen ollu muita vaihtoehtoja.

Oppi kuitenkin sit sosiaaliseks ihmiseks ja tulemaan toimeen, ihme ja kumma kyllä.

Samalla kuitenki oppi olemaan luottamatta ihmisiin helposti ja myös tietyllä tapaa lukemaan ihmistä.

Enemmän toisaalta haittaa kun hyötyä, traumathan siitäkin aikanaan jäi.

Myöhemmin kaikki se bilettäminen ja rellestäminen, joka oli mukamas hauskaa.

Alkoholilla tuhos omaa kroppaansa ja elämää.

Kiukuttelulla koitti vaan purkaa sitä pahaa oloaan pois, joka johtui ihan omasta käytöksestä.

Sillon tosin kuvitteli sen johtuvan ihan siitä, että äiti pyrki rajoittamaan tekemisiä, suojellakseen ja rakkaudella.

Anteeksi äiti.

Rakastan sinua.