Arkeen mahtuu monta huolta ja murhetta taas.

Lapseni on reilu puolivuotias ja aloittamassa päiväkodissa. Ajatuksia on niin monta asiasta kuin on ihmisiäkin.

Tiedossa on muutto toiselle paikkakunnalle töiden vuoksi.

Luottotietoja kun ei ole, on asunto vaikeaa saada.

Sossusta kun ei rahaa tipu, myös vuokravakuus aiheuttaa murhetta.

Poikaystävän nurkissa pienessä yksiössäkään ei viitsisi ikuisuutta majailla, riitoja luvassa. En jaksaisi tapella hermojen kiristyessä äärimmilleen tilanteesta johtuen.

Olisin saanut samalta paikkakunnalta töitä, mutta edellisen työnantajan suositukset eivät edistäneet työllistymistä.

Edellisestä työpaikasta kun oli enemmän huolta ja murhetta kuin mistään.

Aamusta iltaan töitä, palkka juuri ja juuri tuhat euroa kuussa. Yrittivät laittomasti irtisanoa ja firma kiersi veroja yms pientä kivaa ja ihanaa, joista laittoivat eroavan työntekijän sitten maksamaan ja tosiaan tulevan työpaikan saamiseen tuli monta ongelmaa, huolta ja murhetta.

Kaiken huipuksi yritivät tänään tulevasta työpaikasta soittaa, soittaessani takaisin ei enää vastattu. Maanantaina uusi soittoyritys sinne päin. Hitto jos kusevat tämänkin.

Kaiken kukkuraksi mietin väärinkäsitysten kautta ja aikaansaamana, pitäisikö mennä vuosien jälkeen tervehtimään biologista isää pojan kanssa.

Ystävät tappelevat ja ruikuttavat, kellään ei taas tunnu menevän mikään putkeen.

Jotenkin tuntuu kaiken menevän taas yli äyräiden.

Johtunee ehkä valvotuista öistä ja raskaista päivistä, kun poika tekee kiukuten hampaita kovaa vauhtia. Masentaa, mutta kaikesta selviää ja kaikki selviää kyllä.

Rakkaus on kantava voima.